Kuin viimeistä kantturaa vietäisiin…

Kuntauudistus tulee, se on varmaa. Kuntien määrä vähenee, mutta tuskin seitsemäänkymmeneen jota kuntauudistustyöryhmä esitti. Miksi Keskusta tekee välikysymyksen mihin poliittiseen strategiaan se liittyy? Kyse on tietysti julkisuuden hankkimisesta. Hallitus ei kyselyihin kaadu. Herää epäilys, että kyse on pikemmin Rovaniemen puoluekokouksen puheenjohtajavaaliin valmistautumisesta.

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja tuo mieleen enemmän  ”Stockmannin herkun” kuin kotikuntansa palveluista huolestuneen emännän. Ryhmästä olisi varmaan löytynyt tähän välikysymykseen uskottavamman oloinen kysyjä. Nykyisestä kotikunnastaan ja lähipalveluistaan puheenjohtaja ei varmaan ole huolissaan. Helsingin kantakaupungin palvelut tuskin tässä kuntauudistuksessa heikkenevät.

Kuntauudistustyöryhmää pitää onnitella hienosta taktisesta vedosta. Antamalla luvun 70 ja jakamalla kunnat selvittelyalueisiin, se sai seisovan veden liikkeelle. Keskustaa taas on vaikea ymmärtää, sen puheet ja käytös ovat kuntauudistuksen kannalta samaa kuin heittäisi kiven Atlanttiin, pohjaan menee ja vaikutus on vähäinen.

Kuntakeskustelussa pieni pakon pelko on vain hyvä asia, se pakottaa pistämää kortit kunnissa avoimesti pöydälle.  Useiden selvitysalueiden osalta on ilmeistä, että niiden kesken muodostetaan terveys- ja sosiaalialalle yhteistoiminta-alueita, jotta riittävä väestöpohja turvattaisiin kalliimpien palvelujen osalta. Ihan läänin kokoisia kuntia ei kuntauudistustyöryhmä sentään kehdannut esittää, siitä tämä yhteistoiminta-aluetarve.

Isommat kunnat merkitsevät myös kuntalaisten parempaa otetta villinä rehottavaan kuntainliitto ja kunnalliseen liikelaitoskenttään, joka pahimmassa tapauksessa, kuten Jalasjärven osalta,  uhkaa viedä valtuutetuilta viimeisenkin todellisen päätösvallan. Paremmalla otteella tarkoitan, että kuntauudistuksen myötä myös kunnallisten päättäjien luottamustoimet ammatillistuvat, kansanedustajien toimien tapaan ja ammatillistuminen lisää ammattitaitoa.

Kuntauudistukseen on monta näkökulmaa, jotka varmasi kaikki ovat puolustettavissa, jos ei muuten niin samaistumiskysymyksinä. Väestön suurempi liikkuvuus siirtoväkeä lukuun ottamatta on meillä lähtenyt liikkeelle suuremmassa määrin vasta 1960-luvulla. Muutos on ollut rajua ja asenteet laahaavat aina hiukan perässä. Vuodet kultaavat muistot ja tähän luottaa Maalaisliitto, siis Keskusta.

Keskustalla on kunnissa ja kunta-alanjärjestöissä vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia vaikutta hallituksen tulevaan esitykseen, jota tosiaankaan ei vielä edes ole.

Kommunistien taktiikkaan kuului kansanedustuslaitoksen käyttäminen propagandalavana, nyt keskusta näyttää omaksuneen bolshevikkien opit.

Jos toimittaisiin niin kuin Korsimon aikana kerrotaan toimitun, niin pian olisi Suomessa paljon kaupunkineuvoksia, kunnallisneuvoksia, kiinteistöneuvoksia , pitäjänneuvoksia, kotiseutuneuvoksia yms. ja kuntauudistus toteutuisi ilman sen suurempia murinoita. Vihje on vapaasti käytettävissä.