Saksa, Italia ja Suomi

Presidentti Halosen tämän aamuisesta löytyi helmi, joka on syytä nostaa esiin. Presidentti Halonen painotti Saksan, Italian ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteisiä piirteitä. Moni saattoi yllättyä, mutta tosiaan yhteistä löytyy.

Jokainen muistaa presidenttiehdokas Lipposen närkästyneen houmautuksen siitä, että putkessa on kaksipäätä, kun hänen konsulttityötään kritisoitiin. Jotkut ehkä muistavat Putinin Berlusconin kaverina. Harvempi muistaa Italian ja Venäjän läheiset energiasuhteet. Miksi nämä yhdistäisivät Suomea, Saksaa ja Italiaa. Ulko-ja turvallisuuspolitiikassa Suomen Saksan ja Italian yhteinen intressi on sitoa Venäjä taloudellisin ja muinkin sitein Euroopaan siis Euroopan unioniin.

Suomen Italian ja Saksan ulkopolitiikassa on myös se piirre, etteivät maat läntisyydestään huolimatta ole olleet eturivissä lähettämässä jokkojaan ainakaan taistelutehtäviin islamilaiseen maailmaan. Ainakin ne ovat olleet vähemmän innokkaita kuin esim. Iso-Britannia ja Ranska. Uusin testi tältä saralta tulee Syyriasta. En usko, että sen mainituista kolmesta kaveruksesta kukaan olisi ainakaan nyt halukas aktiivisesti osallistumaan ihmisoikeuksienpalauttamiseen Syyriaan, Varsinkin kun siinä joutuisi vastakkain Venäjän ja Kiinan kanssa.

Suomi saattaa saada silmilleen roiskeita Syyrian tapahtumista, jos tilanne eskaloituu. Etelä-Libanon jonne rauhanturvaajiamme suunnitellaan lähetettäväksi on Assadin liittolaisten Hizbollahin maata. Jos Assadia aletaan kaataa, niin tilaisuus tulee Hizbollahinkin kaatamiseen ja Israelia ja monia libanonilaisiakin se varmaan kiinnostaisi. Siinä rytäkässä jäätäisiin helposti jalkoihin.