Derjabin Kekkosesta
Vanha neuvostodiplomaatti Juri Derjabin on myös Komissarovin nimellä ulkopolitiikan harrastajille tuttu. Nyt Komissarov on Kekkosta käsittelevässä seminaarissa kertonut näkemyksenään, että Kekkonen tilasi aikanaan nootin presidentinpaikkansa varmistamiseksi. Apuna olisi käytetty KGB:tä. Tätä mieltä moni on Suomessa ollut vaikka virallinen totuus on toisenlainen. Jos Derjabinin näkemys on oikea ja hän saataisi asiasta, jopa tietää, niin kyllä siinä UKK:n kuva tärveltyisi kokonaan.
Uutinen onluettavissa HS:sta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mitähän muuten Ilkka Kanerva puuhaili 1970- ja 1980-luvuilla neuvostidiplomaatien kannssa?
Lars-Erik Wilskman : "Tätä mieltä moni on Suomessa ollut vaikka virallinen totuus on toisenlainen.",
- nykypäivänäkin virallinen totuus pyrkii olemaan aina toisenlainen maassa kun maassa!, mutta kun nyt puhutaan Neuvostoliiton ajoista, niin tuskin Derjabin toisi esille "väärää näkemystä", joten varmasti tietä mistä puhuu!ja tietää enemmänkin...
Ei yllätys. Veikko Vennamo kertoi tuon useasti ja mieluimmin uskon Vennamon totuutta kuin Kekkosen ja hänen perässäjuoksijoiden. Kekkonen olisi hävinnyt Olavi Hongalle, joka luopui ehdokkuudesta tuon tilatun nootin takia.
Olisikohan hävinnyt ?
Eri asia on, olisiko Hongasta ollut Suomen ulkopolitiikan rakentajaksi ?
Tuure Junnilastako olisi tullut pääministeri ?
Veikko Vennamo ei ollut koskaan muuttamassa Suomen ulkopolitiikan suuntaa.
Kekkosta on alettu huiskia joka suunnalta. Hän olikin omavaltainen (silloin presidentillä oli vielä valtaa) ehkä despootti ja varmasti pelimies. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hän oli mies paikallaan.
Jukka Johansson : "...hän( Kekkonen) oli mies paikallaan",
- olikin todella "paikallaan"-25 vuotta ja hyvä, tosi hyvä yhteistyökumppani entiselle kotimaalleni Neuvostoliitolle!
Kuten Veikko Vennamo lakoonisesti totesi,hän oli suuri mies suurine virheineenkin.
Menneen ajan tuulia. Kekkosslovakia oli ja meni 30 vuotta sitten. Nyt jännitetään miten käy Eurostoliiton.
Mutta virallinen totuus on usein toista mieltä kuin totuus. Tämähän on tullut esille jo Eurostoliiton ongelmissa; virallinen totuus on kolmesti Soinin kieltänyt mutta tällä hetkellä kriisi on edennyt ja nyt sitä jopa hoidetaan niinkuin epäpyhä populistipölhö on manannut.
Jospa Portugese Junk (valtion laina tai Barroso, tulkitsijasta riippuen) kokeilisi tilata Venäjältä nootin tämän riisin ratkaisemiseksi.
Kekkosta todellakin huiskitaan nykyisin sellaisilla tahoilla, jotka nuolivat häntä voimanvuosina.
Tuo Lars-Erik Wilskmanin väite on looginen, mutta ei sellainen, että se "tärvelisi" Kekkosen maineen.
Ei meillä olisi ollut tarjota Kekkosen tilalle, kuin joku yksilö räkättirastas-parvesta. Räkättirastas-parvikin olisi ensin repinyt siipensä verilleen, ennenkuin joku sieltä olisi valikoitunut.
Kekkosen aikakausi tullaan ruotimaan vielä paljon tarkemmin. Moskovan arkistoissa on paljastavia dokumentteja, joista ennakkotiedon mukaan on nähtävissä tilanteen "kriittisyys". Kekkosen järjestelyillä turvattiin nykyinen suomalainen materiaalisen hyvinvoinnin kasvuperusta.
On kiistaton tosiasia, että suomalaiset hyötyivät suuresti Kekkosen junailuista ja näin luotiin suomalaisten nykyinen perusvarallisuus. Kekkosen asema tulee vielä aivan erilaiseen asemaan. On toki ymmärrettävää, että lähinnä kokoomuslaiset tahot ovat katkerina, koska eivät päässeet vaikuttamaan Kekkosen ajan Suomen kehitykseen.
Muistamme Kekkosen hikeentyneen, kun työttömien määrä ylitti 60.000 - hallitus hajotettiin ja eduskunta pistettiin uusiksi. Kekkonen ymmärsi, että (täys)työllisyys on kansakunnan tärkein ominaisuus. Nykyhallitus ei juuri tälle arvoa anna - nyt oleellista on saada lisää mammonaa, lisää kasvua. lisää voittoa ja enemmän kaikkea - elämme kulutusyhteiskuntaa.
Kekkonen oli kova pelimies. Verrattuna tämän päivän politiikkoihin, hän tiesi, mikä oli pelin henki ja hän tiesi, että pelattiin. Nyt nämä politiikan satraapit ja satraapittaret luulevat, että puhuttu ja kirjoitettu sana on totta, eivätkä tajua meneillään olevasta pelistä mitään.
Sanot tekstissäsi, että Derjabinin näkemys on se ja se. Ei se kerro, että Derjabin tietää tai ei tiedä, se kertoo, että hän olettaa. Voi hyvinkin olla, että Kekkonen pyysi noottia.
Muistattehan sen Kalle Kultalan mainion kuvan, jossa on suurlähettiläs Seppälä, nykyinen ministeri Max Jakobson, Kekkonen ja ulkoministeri Ahti Karjalainen? Jos kuva on joiltakuilta unohtunut, se julkaistaan Jakobsonin jutun yhteydessä Karjalan Kuvalehdessä, joka ilmestyy Itsenäisyyspäivän jälkeen.
Jakobsonin käsitys on se, että Kekkonen oli erittäin taitava toimissaan suhteessa Venäjään. Hän ei tuo esille millään lailla, että Kekkonen olisi ollut Suomen kavaltaja. Jakobson oli erittäin paljon Kekkosen kanssa tekemisissä, eikä Jakobsonin isänmaallisuutta voi mitenkään laittaa kyseenalaiseksi.
Olen pari kertaa keskustellut Derjabinin kanssa. Hän on ainakin vanhemmalla iällään erittäin miellyttävä ja sympaattinen herrasmies. En ihmettele, että niin kovin moni lankesi hänen pauloihinsa siihen Juri Komissarov -aikaan.
Niin emme todellakaan tiedä, mitä Derjabin tietää, mutta toisaalta miksi hän tuollaisia puhuisi jos mitään aihetta ei olisi? Nyt kun asia tuli jälleen esille se on syytä selvittää.
Nämä KGB yhteydet ovat sellainen varjo, joka on jo Seppisen uusimassa kirjassa "Suomettuneisuuden syövereistä" levittäytyy jo Koivistonkin ylle. KGB:n rinnalla joku Stasi oli vain haarakonttori.
Seppisen kirjasta löytyy lisää osoitteesta http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id...
En mitenkään halua puolustella tai syyttää Kekkosta, koska en tiedä asiaa. Yksi mahdollisuus on se, että hän suorien kanaviensa kautta tilasi nootin tai sitten KGB katsoi sen hyväksi asiaksi vaalissa. KGB ja NL pyrkivät monin tavoin vaikuttamaan Suomen sisäpoltiikkaan.
Tämä tulee selvästi esille myös tohtori Alpo Rusin uudesta kirjasta Tiitisen lista.
Kekkosen ja Koiviston käyttäytymisessä oli minusta suuri ero. Kekkonen pelasi, mutta käsittääkseni Suomen parhaaksi. Koivisto tuki Neuvostoliittoa ja Gorbaa ohi viimeisten metrien. Hänen toimintansa ei muutenkaan ole ollut Suomelle hyvä asia.
Koiviston toiminta, kun NL:n Politbyroo ja Jeltsinin hallinto lähettivät neuvotteluviestejä aluekysymyksissä, oli pöyristyttävää suomalaiselle presidentille. Toinen, missä hän toimi järkyttävällä tavalla, oli 1990-luvun vaihteen pankkikriisi ja ns. Koiviston konklaavin eli oikeuspoliittisen seminaarin toukokuussa 1992 toiminta.
Eikä kukaan ole vieläkään kertonut esim. sitä, miksi Suomi 1992 teki päivän erolla sekä Lähialuesopimuksen että Naapuruussopimuksen. Jälkimmäinen on ilmeisesti YYA:n jatke lievässä muodossa. Edellinen on puhtaasti lahjoitussopimus, jonka nojalla on lahjoitettu satoja miljoonia itänaapuriin. Mutta miksi, sitä ei ole kerrottu.
Sitaattini Veikko Saksen tekstistä alkaa :
Edellinen on puhtaasti lahjoitussopimus, jonka nojalla on lahjoitettu satoja miljoonia itänaapuriin. Mutta miksi, sitä ei ole kerrottu.
Sitaattini Veikko Saksen tekstistä loppuu tähän .
Matti Keräsen oma ja villi veikkaus on tämä : Lähialuesopimuksen
miljoonilla tukittiin suut KGB:n syväkurkuilta . Jeltsinin ajan
talouskaaoksessa oli suuri riski , että monille Kekkosen ja Koiviston
ajan suomalaisille päättäjille kiusalliset salaisuudet jäivät
edelleenkin KGB:n ja GRU:n ym. tiedusteluorganisaatioiden kätköihin .
Näillä tiedoilla on tehokkaasti pystytty kampeamaan Suomen
pyrkimykset NATO:on ! Ei Suomen poliittinen eliitti olisi jättänyt
liittymättä NATO:on yleisestä mielipiteestä välittämättä kuten ei
jätetty liittymättä EMU:unkaan ilman kansanäänestystä ... !
Vain KGB:n puntit nilkoissa on Suomen ylin johto jarrutettu
loikkaamasta NATO:on ! ! !
Voit hyvinkin olla oikeassa. Olisihan kauniisti paketoitu valtiosopimus hyvä keino hiljentää pahoja tahoja, joilla on liikaa tietoa. Lähialuesopimuksen alkuvuosina kukaan ei valvonut, mihin rahat menivät. Se tiedettiin, mihin puolet meni. Se meni korruptioon. Mutta menikö toinenkin puoli siihen, jäi avoimeksi.
Olen ajatellut siten, että Koivisto lahjoitti korruptiorahaa Jeltsinille ja hänen hallinnolleen siitä, että Suomi sai siirtyä läntiseen leiriin. Eli syvästä Venäjä-uskollisuudesta ostettiin vapautta, kun ei uskallusta muutoin ollut.
Mutta vähän huono selitys tämä on. Se lähtee Koiviston erittäin voimakkaasta neuvostomyönteisyydestä ja -pelosta ja uskosta siihen, että NL tulee takaisin, jos se nyt tilapäisesti on polvillaan.
Tämä on yhtä kaukana tai lähellä totuutta kuin mikä muu arvaus tahansa. Tietoa asiasta ei ole. Kukaan ei ole tiettävästi asiaa tutkinut perusteellisesti ja jos olisi tutkinutkin, tietoa tuskin olisi saanut.
Yleinen mielipide ei ole este silloin, kun poliittinen eliitti päättää jotain toteuttaa. Senhän näkee tästä täysin hallitsemattomasta EU-rahoituksestakin.
Derjabinin lausunto ei ole mitään uutta. Kari Suomalainen piirsi Hesariin heti noottikriisin puhjettua kuvan, jossa Kekkonen palasi Hawaijilta Suomeen lannevaatteissan ja kysyi lentokentällä viekkaan näköisenä: "Onko täällä tapahtunut mitään erikoista?"
Kyllä Derjabinin lausunto on venäläiseksi uutts, sen sijaan Kari Suomalaisen aavistelut on Suomessa jakanut moni,
Neuvostoliitto ilmoitti Suomelle vuonna 1954, että Suomen ei tarvitse käyttää budjettivarojaan asevarusteluun, koska YYA turvaa Suomen aseman. Neuvostoliiton linja alkoi muuttua Unkarin kansannousun kukistamisen jälkeen. Neuvostoliitto vaati vuodesta 1958 vuoteen 1962 saakka, että länsivaltojen on poistuttava Länsi-Berliinistä. Jännitys Berliinissä vaikutti suoraan Suomen asemaan. Kesällä 1961 Berliinin muurin rakentamisesta alkanut Berliinin kriisi kärjistyi lokakuun lopussa 1961 sodan partaalle samalla viikolla, jolla Neuvostoliitto lähetti nootin Suomelle. Nootissa viitattiin Länsi-Saksaan ja sodan vaaraan. USA:n ja Neuvostoliiton taistelupanssarivaunut olivat vastakkain 17 tunnin ajan Checkpoint Charlien kohdalla moottorit käynnissä ja USA:n taistelupanssarivaunut oli varustettu puskulevyillä. Kenraali Clark uhkasi kaataa koko Berliinin muurin.
Suomi oli sotilaallinen tyhjiö. Suomen puolustusneuvosto tunnusti sen tosiasian jo elokuussa 1961. Neuvostoliitto vaati puna-armeijan ja neuvostoilmavoimien vapaata pääsyä Lapin sotilaalliseen tyhjiöön ja Neuvostoliitto vaati tukikohtaa Suomesta. Pariisissa ilmestyvä International Herald Tribune 25.11.1961:
"Khrushchev wants Finnish Base. Premier Nikita S. Khrushchev of Russia sounded today (Nov.2) very much like a man who wants to put Soviet forces on Finnish soil. Just what he told Finnish President Urho Kekkonen today in their private talks in Novosibirks, Siberia, may not be known authoritatively until the Finnish leader reports to his people Sunday. But a speech given by Khrushchev at a luncheon for Mr. Kekkonen, as reported by the Soviet news agency Tass, contained several ominous comments about defence measures and a reference to a former Soviet base in Finland. The Tass report said: "Nikita Khrushchev emphasized that the Soviet Union regards as its most important duty to take all necessary measures now, before it is too late, for curbing the West German militarists and revenge seekers, who arrogantly demand revision of the state borders that took shape after World War II."
Edellä mainitun todistaa oikeaksi se, että noottikriisin jälkeen Suomi osti Neuvostoliitosta uusimpia Mig-21 hävittäjiä, T-54 -taistelupanssarivaunuja, tiedustelupanssarivaunuja, miehistönkuljetuspanssarivaunuja, 150 mm kenttätykkejä ja 2 saattajaluokan sotalaivaa. Siihen ja Lapin jääkäripataljoonan perustamiseen loppuivat puheet Suomen sotilaallisesta tyhjiöstä.
Väino Tanner valittiin toisen kerran SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1957. Väinö Tannerin, Väinö Leskisen ja Unto Varjosen johtama SDP:n oikeistosiipi kieltäytyi tunnustamasta toisen maailmansodan lopputulosta, Suomen geopoliittista asemaa ja presidentti J.K. Paasikiven muotoilemaa Suomen virallista ulkopolitiikkaa. Se johti SDP:n jakaantumiseen ja Työväen ja pienviljelijäin sosiaalidemokraattisen liiton perustamiseen, koska samaan aikaan SDP kääntyi Suomen maaseutua vastaan siitä huolimatta, että SDP:llä oli ollut vahva kannatus Suomen maaseudulla Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista eli vuodesta 1907 lähtien.
SDP:n oikeisto liittoutui Reserviupseeriliiton, Vapauden akateemisen liiton ja tiettyjen suurpääomapiirien kanssa. Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastusjuhlassa reservinupseerien ohimarssin aikana Honka-liiton johtohamo kutsui puheessaan Paasikiven-Kekkosen linjaa "nykyajan poliittiseksi pintavirtaukseksi".
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 22 kommenttia