Ihan oikeesti Mielipiteitä politiikan katsomosta käsin.

Luottamus ei kestä hoipertelua


 

Massarikokset jäävät tuomitsematta, poliisijohtoa on joutunut kärjille ja sama kohtalo näyttää kohtaavan myös osa sotilasjohdostamme. Poliisi ja sotilaat ovat ammattikuntina niitä, joihin olemme tottuneet luottamaan. Kuka palauttaisi menneen luottamuksen turvallisuuden tunteen ja harmonian, siitä voi tulla vielä vaalikysymys. Herkkua kaiken maailman populisteille.

 

Asia on siinä mielessä vakava, että luottamuksen horjuminen kunnioitettujen instituutioiden edustajiin horjuttaa turvallisuuden tunnetta, jonka säilyttäminen kuuluu valtion perustehtäviin. Nyt näyttäisi, että hoipertelusta virkavelvollisuuksien täyttämisestä, on jääty kiinni tai ainakin on syytä epäillä näin käyneen.

 

Vaikka olenkin lähes mielensäpahoittajan ikäluokkaa, en usko, että mennyt maailma olisi ollut moraaliltaan sen parempi. Ennen ei, vaan jäänyt niin helposti kiinni. Vanhat rakenteet, joita pitivät yllä keskinäinen solidaarisuus (sama solmio, korppi ei korpin silmää noki jne.) ylläpitivät, on hiljalleen lähes huomaamatta kadonnut.

 

Avoimuus on alkanut tunkea, joka paikaan ja tieto on lähes kaikkien saavutettavissa, ilmankos kaiken maailmaan salaissäännöillä on nyt tilausta. Ihan ongelmatonta se salailukaan ole.

 

Arvostettu yhteiskunnallinen asema saa usein uskomaan, että ollaan koskemattomia ja siksi voidaan suhtautua hiukan yliolkaisesti virkavelvollisuuksiin ja oman käytöksen moitteettomuuteen. Tästä liene näissä edellä olleissa tapauksissa lähinnä kysymys. Voi olla, että tehtävien asettelussa niiden laajuuden suhteenkin on ollut vikaa. Yksi ihminen ei kaikkeen ennätä.  Näin voi olla, mutta niin se kuin miltä se näyttää ainakin julkisuudessa.

 

Uskon, että saamme jatkossakin tottua nyt esillä olevien skandaalien kaltaisiin tilanteisiin. Resurssipulaan tullaan jatkossakin vetoamaan tehtäviä laiminlyötäessä, siellä sun täällä silloin kun pula on todellinen ja silloinkin kun se ei ole. Bileitä pidetään, kun silmä välttää ja joskus menee överiksi palkkaluokkaan ja virka-asemaan katsomatta. Sisäinen valvonta on tylsää ja on helpompi luottaa, vaikka ei pitäisi. Pikkuhiljaa kuitenkin opitaan, millä lailla nykymaailmassa julkisuuden valvovan silmän alla tulee elää, vaikka luulisi suojaavassa katveessa olevansakin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Karjalan lennoston komentajana on nyt nainen. Tuskin tulee toisintoa tästä episodista!

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Varmasti yleinen olettamus on, että lasikattojen murtuessa näistä ongelmista päästään. Voi olla, mutta epäilen. En usko, että käytös on vain kromosomeista kiinni.

Käyttäjän andreas kuva
Andreas Pyy

Armeija ja poliisi ovat Suomen suurimpia rikollisjärjestöjä heti eduskunnan jälkeen, niin ei ole vaan poliittisesti korrektia sanoa, koska Suomessa auktoritettiuskovaisuus ja yleinen rähmällään oleminen auktoriteettien edessä on syvällä kansan identiteetissä. Jos jokin kansalaisjärjestö kuitenkin syyllistyisi vastaavalla tahdilla rikoksiin kuin nämä mainitut organisaatiot niin se olisi huomattavasti nopeammin vaikeuksissa kuin nuo toiset. Rikkailla on lisäksi suurempi oikeus tehdä rikoksia kuin muilla, varsinkin poliitikoilla. Niin kauan kuin Suomi ei ole päässyt eroon auktoriteettien palvonnasta Suomi on paska maa jota ei kannata puolustaa.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Uskonpa, että puolustamatta jättäminen johtaisi ojasta allikkoon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset