Ihan oikeesti Mielipiteitä politiikan katsomosta käsin.

Mitkä kysymykset liikuttavat liikkuvia?

Hesari on taas julkaisut mielipidetutkimuksen eduskuntavaaleja ajatellen. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005933593.html .  Itse tuloksissa ei ole kovin paljon uutta, saaduilla kannatusluvuilla hallituspohja muuttuisi, mutta miten se riippuu liikkuvista äänestäjistä. Mitkä ovat ne kysymykset, jotka ratkaisevat tuloksen ja hallituspohjan?

 

Minusta tuntuu, että ainakin kaksi asiaa nousee kärkikiistoihin autot ja perustulo. Kansa pelkää joutuvansa vaihtamaan menopelinsä kalliimpiin, jopa niin, ettei autoon tai polttoaineen kyseessä ollessa autoiluun ei olisi enää varaa olisi enää. Sitten perustulo pitäisikö pelkästä kansalaisuudesta johtuen saada yhteiskunnalta rahaa ilman yritystäkään vastikkeeseen. Otsasi hiessä sinun on leipäsi syötävä, on vieläkin toimiva poliittinen tausta-ajatus.

 

En oikein usko, että edes koulutus, soten loppuunsaattaminen, maahanmuutto tai valtiontalouden tila vaaleja ratkaisivat, vaikka käytännössä nekin teemoina nousevat muiden joukossa esiin. Silti niistäkin on hyvä kannat kerrata, sillä äänestät eivät ole mikään yhtenäinen joukko.

 

On tapana puhua kansan jakautumisesta. Jakolinja, joka tulee nyt tiedostaa, kulkee niiden, jotka ovat huolissaan bensa ja diesel autojen kohtelusta ja rahan vastikkeettomasta jakamisesta kansalaisille ja niiden välillä, jotka näkevät, että bensan ja dieselin käyttö autoilussa olisi kiellettävä tai tehtävä ainakin tosi kalliiksi ja vastikkeettoman perustulon kuuluva kaikille. Edelliset lienevät vielä selkeä enemmistö, mutta jälkimmäisille löytyy heillekin merkittävää tukea. Jälkimmäisistä vihreät ja vasemmistoliitto tulevat ensin mieleen, mutta keskustassakin näyttää perustulon osalta ainakin olevan kahta ilmaa.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JaniTuononen kuva
Jani Tuononen

Mielipidetutkimus, jonka tuloksia on painotettu.

Kuinkahan moni ei kertonut kantaansa?

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Ihan oikeutettu kysymys tämän HS:n julkistuksen osalta. Vastaamatta jääneiden lukua en löytänyt. He saattavat olla juuri noita ratkaisevia liikkuvia.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Vastaamatta jättäneiden osuutta ei juurikaan tuoda esiin, vaikka se on hyvin olennainen tieto. Silloin kun se on kerrottu, se on ollut yleensä 40 % paikkeilla.
Se tekee noiden tulosten luotettavuuden varsin heikoksi. Pakostakin tulee mieleen kysymys, miksi noita kyselyitä sitten niin tiheästi tehdään. Media saa tietysti helppoa palstantäytettä, joka voidaan rutiinilla tuottaa, mutta kyseessä voi olla myös pyrkimys vaikuttaa vaalituloksiin.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala Vastaus kommenttiin #3

Suomessa tehdään muutama tutkimus kuussa kun Saksassa tehdään vastaavasti 3-5 tutkimusta viikossa puolueiden kannatuksesta.

Tässä malliksi.
https://www.wahlrecht.de/umfragen/

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Luultavasti tärkein jako on se, kokeeko äänestäjä puolueen ottavan hänet huomioon; hyvin hankalasti sanallistettavissa oleva tunne. Jos oma puolue tuntuu hylänneen, äänestäjä ehkä nukkuu, ellei koe jonkin toisen puolueen sanomaa todella sykähdyttäväksi.

Muualla Euroopassa ollaan paljon syvemmällä tyytymättömyyden kierteessä. Äänestäjä kokee olevansa aidosti fuulattu, ja liikahtaa helposti milloin Macronin, milloin *****:n kelkkaan. Persuilla oli jo vaihtoehtotarjontaa, mutta viesti miedontui.

Jos arvioisi äänestyspotentiaalia, niin en usko autoilun olevan kovin hedelmällinen teema.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Mielestäni kansanedustajaehdokkaat on saatava ottamaan kantaa myös Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin kysymyksiin.

Meillä julkaistaan säännöllisesti maanpuolustukseen ja myös Nato:on liittyviä galluppeja. Jos näitä asioita luodataan äänestäjiltä, niin miksi ei myöskin niiltä, jotka saattavat joutua ottamaan tässä edustuksellisessa demokratiassa kantaa näihin asioihin niin valiokunnissa kuin myös suuressa salissa. Kansanedustajat joutuvat viimekädessä myös päättämään näistä.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset asiat ovat sen verran vakavia asioita, että niihin ei voi ottaa kansanedustaja kantaa pelkästään MuTu:jen, idealismien tai mielikuvien pohjalta. Näistä asioista päättettäessä pitää taustalla olla tosiasioiden tunteminen ja tunnustaminen. Että ei enää sellaisia kannanottoja, kuin esimerkiksi Li Andersson päästi suustaan :

"... ilmavoimia ei pidä mitoittaa sen mukaan, että Suomi ryhtyisi hyökkäyssotaan tai johonkin vastaavaan”, Andersson toteaa HBL:ssä. Että jos Suomi hankkii 64 Hornetin seuraajaa, niin se tarkoittaisi, että Suomi valmistautuisi hyökkäyssotaan. Kovasti kyllä pelottaa kansalaista, jos kansanedustajan ja puoluejohtajan tietämys on tällä tasolla. Arvata sopii kuka tätä argumenttia tulee tarpeen tullen käyttämään hyväksi vaikkapa netin sivustoilla.

Samalla kun kansanedustajat saadaan ottamaan kantaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, voivat äänestäjät hahmottaa sitä, kuinka hyvin kansanedustajaehdokkaat ovat perillä näistä asioista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset