Ihan oikeesti Mielipiteitä politiikan katsomosta käsin.

Ajat muuttuvat, mutta vanhassa roikutaan

Olisikohan niin, että transatlanttinen aika on päättymässä, vai onkohan presidentti Macronin puhe, jossa USA rinnastettiin potentiaalisena uhkana Venäjään ja Kiinaan, oli vain kotikenttää kosiskelevaa gaullismia.   https://fi.wikipedia.org/wiki/Gaullismi

 

Presidentti de Gaulle, johon gaullismilla viittaan, ei ollut tunnettu ystävyydestään Yhdysvaltoihin. Macronin puheen herättämästä vastareaktiosta https://yle.fi/uutiset/3-10501827

 

Aikojen muuttumista edustaa myös Britannian eroamishanke Euroopan unionista. Sen toteutuminen on vielä epävarmaa, mutta toteutuessaan brittien vaikutus Euroopassa asiassa kuin asiassa vähenee.

 

Toisen maailmansodan voittajavaltioiden ehdoton ylivalta sai kolauksen, jo Neuvostoliiton kaatuessa. Rajat palasivat suurelta osin siihen mistä 1939 lähdettiin. Heti mieleen poikkeuksena tulee Slovakian irtautuminen ja Jugoslavian hajoaminen, näiden osalta palatiin lähelle 1940 luvun ratkaisuja.

 

Symbolisesti tärkeää on, jos EU- maat valitsevat komission johtoon saksalaisen. Silloin on eräs ympyrä, joka alkoi 11.11.1918 sulkeutunut. Aikojen muutos on aina vaikeaa. Ihmisillä on taipumus roikkua menneessä, ajatellaanpa vaikkapa Unkaria, jossa vieläkin muistellaan katkeruudella Ensimmäisen maailmansodan lopputulosta,

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Teemme hidasta, mutta kivuliasta paluuta menneisyyden asetelmiin Euroopassa.. Kuitenkin Suomessa on muistettava Rooseveltin myötämielisyys Suomelle.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Pitääkö länsimaisden käydä jotenkin pohjalla, ennen kuin nousee liikkeitä ja johtajia, joilla on kykyä viedä yhteiskuntaa jotain järkevää visiota kohti? Toivoa herättävälle visionäärisyydelle olisi tilausta.

Pitäisi syntyä joku uudenlainen liike. EPP:n kärkiehdokasvaaleissa Alexander Stubbin edustama suunta ja eetos oli uutta ja kysyttyä vielä etenkin ehkä 15 vuotta sitten. Se ei kuitenkaan ehkä nyt ole tämän ajan henkeen sitä, mitä tarvitaan. Monikulttuurisuus ei ehkä juuri nyt ole se kaikista soveltuvin ideologia. Melkein parempi olisi puhua puhtaasti huoltosuhteen käytännön keinoista kuin monikulttuurisuusideologiasta.

Ehkä tässä ajassa Euroopassa ja lännessä tarvitaan jotain kovemman kaliiperin oikeuden, totuuden ja ihmisarvon puolustusta. Tietyllä tavalla on tunnistettavissa, että Eurooppa on lamaantunut ja femininisoitunut, ja tarkoitan tätä symbolisessa merkityksessä. Tarvitaan jotain rohkeaa, kovaa valtiomiesmäisyyttä (tietenkin voi olla myös nainen), jossa on vahva moraali ja omatunto taustalla yhdistettynä käytännön realiteetteihin. Ehkä joitakin valittuja osia konservatiivisemman ajan arvomaailmasta 50-70 vuotta sitten olisi tarpeen elvyttää. Viime vuosikymmenet ovat olleet ehkä jonkinlaista liiaallisen juurista irtaantumisen aikaa.

On ehkä alkanut tapahtua heimoontumista, kun oma valtio / maa ei enää samalla tavalla tarjoa "kansankoti"-tunnetta. Vastakkainasettelua on alkanut tulla liiaksi. Putinin Venäjä ja Jinpingin Kiina puolestaan ovat kurilla pitäneet vastakkainasettelun minimissään. Sellaisia valtioita tuskin länsimaan kansalaiset todellisuudessa haluavat, mutta jonkinlaista yhteisyyttä tarvittaisiin. Voisiko olla jokin välimalli, parhaat puolet molemmista maailmoista?

Jostain muuten luin, että Kiinassahan ovat poliitikot ja viranomaiset kiinnostuneina kyselleet, että miksi kristinusko on onnistunut tekemään ihmisistä niin moraalisia lännessä. Heitä kiinnostaa asia ikään kuin sosiaalisena teknologiana. Toisaalta, onhan Kiinassakin kungfutselaisuus, mutta ehkä judeo-kristillisestä perinnöstä tulee se toisen yksilöllisen sielun arvostaminen.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Symbolisesti tärkeää on, jos EU- maat valitsevat komission johtoon saksalaisen.

--> tuskin on M Weber, mutta A Merkel voi ollakkin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Ei yksi Weber kesää tuo. Ranskalla on ydinaseet, joita se edes uskalla käyttää tosipaikan tullen....

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Tuskinpa ydinaseita kukaan muukaan uskaltaa käyttää. Niiden merkitys on lähinnä status quon säilyttäjinä. Ydinaseiden leviäminen tosin saattaa johtaa käyttökynnyksen alenemiseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset