Puolustusyhteistyö vai Nato?
Moni sellainen, joka lämpimästi kannattaa kuulumista läntiseen arvoyhteisöön ei ehkä muista, että tämä arvoyhteisö nykymuodossaan perustuu Pohjois-Atlantin liitolle Natolle. Naton perustamisen ajankohtana ainakin mannereurooppa tunsi olevansa vaarassa joutua liitetyksi ihan toisenlaiseen arvoyhteisöön.
Nykyisen läntisen arvoyhteisön perusta ovat transatlanttiset suhteet. Käytännössä se tarkoittaa, että USA vetää ja muut seuraavat.
Tämä USA:n johtoasema ei aina ole ollut suosittu. Neuvostoliitolle ja sen seuraajavaltiolle Venäjälle se on aina ollut vastenmielinen. Yhdysvaltain vastustaminen ei ollut ainoastaan kommunistien ja hyödyllisten hölmöjen yksinoikeus. USA:n vastaisuutta löytyi esim. de Gaulen ulkopolitiikasta. Monille eurooppalaisille USA ei ollut turva vain Venäjää vastaa, mutta myös Saksaa.
Nyt esillä oleva eurooppalaisen puolustusyhteistyön vaikein asia on sen suhde natoon. Suomen kannalta se antaako pelkkä eurooppalainen puolustusyhteistyö todellista turvaa, vai ei. Suomessa kyse on Venäjästä.
Yhdysvallat on vaatinut eurooppalaisia liittolaismaitaan nostamaan puolustusmenonsa 2 prosenttiin BKT:stä. Eurooppalaista puolustusyhteistyötä amerikkalaiset katsovat myös siltä kantilta, mistä varusteet ostetaan. Yhdessä EU-maat ovat sellainen taloudellinen ja tieteellistekninen voima, että ne saattaisivat hyvinkin hoitaa varustautumisensa yhdessä itse.
Unioni varsinkin, jos sen puolustusyhteistyö saa todellista sotilaallista merkitystä, johtaa tilanteeseen jossa Nato ja se länsimainen arvoyhteisö, joka on napanuoralla riippuvainen Yhdysvalloista, muuttuu tasavertaisemmaksi. Voi olla, että tässä on se syy miksi käsitykset siitä mihin puolustusyhteistyöllä pyritään vaihtelevat.
Suomen kannalta kysymys on ennen kaikkea Venäjästä ja sen suhtautumisesta unionin puolustusyhteistyöhön. Venäjälle varmasti käy kaikki, mikä on omiaan aiheuttamaan säröjä Natoon, myös puolustusyhteistyö. Siksipä puolustusyhteistyöstä puhuttaessa monet muut, mutta eivät niinkään suomalaiset, antavat puolustusyhteistyölle Natoa täydentävän merkityksen.
Pitäisikö Natoon liittyä, minusta kyllä. Asia tulee jälleen ajankohtaiseksi, jos porvarit voittavat Ruotsin vaalit ja liittämää maansa Natoon muuttavat Itämeren turvallisuustilanteen. En silti vastusta eurooppalaista puolustusyhteistyötäkään, enkä kahdenvälisiä sopimuksia läntisen arvoyhteisön maiden kanssa.
Liittoutumattomuus on sen sijaan höpöhöpöä. Se diplomaattiassa termi, joka merkitsee avuttomuutta .
Viime vuonna tehtiin EU:n yhteistyössä askel eteenpäin.
http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-rele…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus.
Vahva EU-puolustus on hyvä juttu ja sen kehittäminen samoin. Ei ole keneltäkään pois jos EU saa rivit järjestykseen. On kuitenkin selvää että Nato kantaa puolustusvastuun jatkossakin ja sen suurin voima USA kannattaa pitää mieluumin ystäväpiirissä kuin lempata ulos.
Vain todelliset hölmöt haluavat jenkit ulos Euroopasta ja väittävät että Eurooppa selväisi Venäjän kokoisesta ongelmasta yksin. Venäjän hallinto on tällä hetkellä suuri uhka Euroopalle ja Suomelle. Euroopan kannattaa satsata voittajahevosiin eikä takertua häviäjiin kuten Venäjä. Voittajahevoset? USA ja Kiina.
Ilmoita asiaton viesti