*

Ihan oikeesti Mielipiteitä politiikan katsomosta käsin.

Oikeisto on muuttuva käsite

 

Nykypäivässä oli mielenkiintoinen haastattelu eduskunnan todennäköisesti tulevasta puheenjohtajasta Ilkka Kanervasta. Jutussa Kanerva allekirjoittaa arvion, jonka mukaan hänellä ”oli kaksi päätavoitetta: kokoomuksen hallituskelpoisuuden palauttaminen sekä puolueen sisäisen oikeiston nujertaminen.” Näin varmaan oli, mutta mikä se nujerrettava oikeisto oikein oli? Onko se sama kuin se mitä oikeistoksi nykyään kutsutaan?

 

Väittäisi, ettei sillä oikeistolaisuudella, josta Kanervan haastattelussa puhutaan ole juurikaan tekemistä taloudellisen ajattelun kanssa, kuten moni oikeistolaisuuden nykyään näkee. Kyse oli suhtautumisesta Kekkoseen ja ennen muuta hänen ulkopolitiikkaansa. Kekkonen oli portinvartija hallitusvaltaan tai ei ehkä hänkään, vaan Tehtaankatu. Politiikassa, jos jotain halutaan saada aikaan, hallitusvalta on se, jolla on suurin merkitys. Poikkeuslailla saatiin EEC-vapaakauppasopimus, niin uskon edelleen. Oikeistolaisuudella ja Kekkosen vastustamisella ei taloudellisen ajattelulla ollut juuri merkitystä.

 

Kokoomus kutsuu itseään nykyään keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi. Puolueen sisällä oikeaa laitaa edustaisivat he, jotka haluaisivat vaihtaa CDU:n Ludwig Erhardin sosiaalisen markkinatalouden vapaan markkinatalouden suuntaan aina klassiseen markkinatalouteen asti. Yksinkertaistettuna kyse on siitä saako ja kuinka paljon markkinoiden menoon julkinen valta lainsäädännön keinoin puutua. Ulkopolitiikassa tämä on sitoutumista länteen EU:n jäsenenä ja kättelyvälin pitämistä suureen ja mahtavaan Venäjään.

 

Nyt näytetään käyttävän kiistaa siitä ovatko perussuomalaiset ja heihin verrattavissa olevat eurooppalaiset puolueet äärioikeistolaisia. Suomessa ollaan aika yksimielisiä siitä, että Isänmaallinen Kansanliike IKL oli äärioikeistolainen puolue. Kyse ei heidänkään osaltaan ollut taloudellisesta ajattelusta, vaan lähinnä nationalismista ja erityisesti kommunismin vastaisuudesta.

 

Nationalismin ja rasismin liitto yhdistettynä asenne konservatismiin on se, joka määrittää nykyistä äärioikeistoa, minun mielestäni. Sen sijaan suhtautuminen talousteorioihin tai sosiaalipolitiikkaan ei sitä tee. EU-vastaisuus muistuttaa nyt sitä ongelmaa, jota vastaan Ilkka Kanerva taisteli. Koomista on, että EU-vastaisuus on käytännössä samaa kuin Venäjän ulkopolitiikan tukeminen ja ollaanko sillä isänmaan asialla, sen aika näyttää, mutta epäilen ettei.

 

Vanhat vasemmiston hellimät näkemykset oikeistosta ja vasemmistosta elävät edelleen ja osa meitä on väkisinkin juurtunut niihin. Minusta pitäisi pyrkiä erottamaan toisistaan se mitä tarkoitetaan oikeistolaisella talousajattelulla ja suhtautumisella muuhun ajassa liikkuvaan. Sama koskee vasemmistoa, jossa vasemmistoliitto on luopunut sosialismista, mutta sosialidemokraatit eivät, vaan jopa leikittelevät taas tuolla ajatuksella.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

En ole koskaan kääntänyt takkiani.

Silti määritelmät minusta ovat olleet sosialistista fasistiksi.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Samanlaisia kokemuksia on minullakin.

Niko Sillanpää

Ääriajattelu politiikassa tarkoittaa väkivallan käyttämistä politiikan välineenä ja vallankumouksellisuutta eli demokratian hylkäämistä. Tällaisia puolueita on EU-alueella hyvin niukasti, eikä niillä ehkä Kultaista aamunkoittoa lukuunottamatta ole juurikaan kannatusta.

Wilskman, jos nyt oikein ymmärrän, sinun mielestäsi nationalismi ja kommunismin vastustaminen ovat ääriajattelua. Voitko näin Suomen satavuotisjuhlavuotena perustella kummankin positiosi?

Sinänsä huomiosi, että kansallisosialismi ei ole talouspoliittisessa mielessä oikeistolaista (se hylkää markkinatalouden suunnitelmatalouden hyväksi ja poistaa yksityisen omaisuuden täyden suojan), mutta ei myöskään vasemmistolaista mm. hylätessään universaaliuden ja proletariaatin diktatuurin, on oikea. Fasismit ovat järjestelminä "kolmas tie", oikeisto- ja vasemmistoajatteluiden hybridi.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Nationalismia on monen sorttista, Nyt esiintyy sellaista nationalismia, jonka syvin olemus on vieraan torjunta. On myös nationalismia joka antaa arvon toisellekin. Jälkimmäinen sopii minullekin.

Kommunismin vastustaminen on ja oli yleistä niissäkin piireissä, joille nationalismin ilmentäminen poliittisessa käytöksessä ei ollut keskeisintä. Jos viittaat IKL:stä lausumaani niin sen nationalismissa oli nykyisin rasistiseksi koettavaa sävytystä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#4
Kekkonen kielsi aikoinaan demokratialla elämöimisen.

Suomessa on aina joku laittamassa kankikuolaimia turpaasi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Oikeisto ja vasemmisto ei ole alun alkaen tarkoittanut niinkään talouspoliittista linjaa, vaan jotain sellaista, mitä nykyään nimitetään arvokonservatiivisuus- tai arvoliberaaliuslinjaksi.

Ranskan vallankumouksessa 1700-luvun lopulla girondistipuolue istui salin oikealla puolella ja jakobiinit vasemmalla. Jakobiinit olivat uudistusmielisiä tasavaltalaisia ja girondistit säilyttäviä kuninkaanvallan kannattajia.

Vasta 1900-luvulla käsitteet oikeisto ja vasemmisto ovat saaneet miltei saman merkityksen kuin ei-sosialistit ja sosialistit. Tosin niitä on kaiken aikaa jossain määrin käytetty myös alkuperäisessä merkityksessään. Esimerkiksi kommunistisen järjestelmän uudistamista 1980-luvun Neuvostoliitossa kutsuttiin vasemmistolaisten linjaksi ja jyrkkää "ortodoksikommunistisuutta" oikeistolaisuudeksi. Gorbatshov taiteili siinä välissä.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Oikeisto käsitteen sitominen talouteen näyttää vakiintuneen, vaikka se aiheuttaa sekaannusta. Esim. Yhdysvaltain demokraattien "vasemmistolaisuus" on hyvä esimerkki. Kyse on suhteesta toiseen Yhdysvaltain pääpuolueeseen, eikä vasemmistolaisuudesta sellaisena kuin se meillä yleisesti koetaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset