Ihan oikeesti Mielipiteitä politiikan katsomosta käsin.

Paljon melua tyhjästä

Nyt on ollut puhetta palautuskeskuksista. Jos niillä tarkoitetaan, jonkunlaista siirtoleiriä vartijoineen, niin idea tuskin toteutuu. Poikkeus voisi ehkä olla kaikki valitusasteet läpikäyneet ja palautuspäätöksen saaneet, jos palautus olisi lähes välitön. Muussa tapauksessa ihmisoikeus- ja perustuslakijuristit puuttuvat asiaan viimeistään järjestelmää luotaessa. Palautekeskuskeskustelu saattaa osoitautua paljoksi meluksi tyhjästä, ainakin tiukimmassa muodossaan.

 

Tähän mennessä palauttaminen tai maasta poistuminen on tapahtunut asianomaisten varmasti suurelta osin omatoimisesti. Viranomaisten avustukset ja pakkopalautukset lienevät tosielämässä pienemmässä roolissa. Suomessa on hankala elää, jos ei ole siihen lupaa. Kustannustehokas tapaa karkottaa ei toivotut. Tosin seurauksena on eräänlainen kierrätysilmiö, pakolaisiksi tai siirtolaisiksi kelpaamattomat kiertelevät unionimaasta toiseen. Turun murhista syytetty on tästä esimerkki.

 

Minun on hiukan vaikea nähdä miten sitten siten hiukan vapaampi palautuskeskus toimisi ja miten palautettavien liikkuvuutta voitaisiin rajoittaa ilman vartiointia. Panta jalkaan?

 

Järkevimmältä tuntuisi oikeusprosessien nopeuttaminen tai lainsäädännön muuttaminen valitusoikeuden osalta ja tehokaan palautusjärjestelmän luominen. Kaikki tämä maksaa ja lakeja ei helposti muutella. Kaikki lähtömaat eivät edes palautettavia vastaanota.

 

Keskustelu palautuksista on kuitenkin aiheellista, sillä pitkä turvapaikanhakuprosessi voi jo sinänsä olla osatekijänä radikalisoitumisessa. Turvapaikanhakijoiden huippu oli syksyllä 2015 ja nyt kallistutaan syksyyn 2017 ja väkeä on yhä runsain mitoin hakuprosessin jossakin vaiheessa.

 

Turvapaikanhakijoiden määrä tuskin Suomessa tuskin enää nopeasti kasvaa. Ongelmahan on jo nyt osittain siirtolaiseksi pyrkiminen turvapaikanhaun varjolla. Turvapaikanhaku koetaan helpoimmaksi väyläksi pysyvään siirtolaisuuteen.

 

 On varsin selvää, että unionin johtajat joutuvat pohtimaan millaisen poliittisen hinnan he ovat valmiita maksamaan rajoittamattomasta siirtolais- ja pakolaisvirrasta. Macronin ehdotus Libyaan perustettavista käsittelykeskuksista saattaa hyvinkin olla tulevaisuutta, jos yhteisestä siirtolaispolitiikasta ja toimivista pakolaiskiintiöistä kyetään sopimaan.

 

Mielestäni nyt käytävä keskustelu, jossa esitetään, toinen toistaan, rajumpia toimenpiteitä Turun tapahtumien seurauksena on, eräänlaista poliittista Potemkinin kulissien rakentelua. Realistista varmaan on uusia tiedustelulainsäädäntöä ja ehkä poliisien kehittää valmiuksia ja lisätä mahdollisuuksien mukaa valitusten käsittelijöiden lukumäärää.

 

Oma arvioni on, että juuri mitään, tiedustelulakeja lukuun ottamatta, lainsäädäntötasolla ei tule tapahtumaan.  Tiedustelulakejakin tullaan yksilönvapauden nimissä vastustamaan. Pieniä määrärahan korotuksia, joilla ei ole muuta kuin kosmeettista merkitystä tehtäneen turvallisuus tavoitteen nimissä. Nämäkin, kunhan toteutuvat ovat arvokkaita asioita kansalaisten rauhoittelussa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset