Trumpin tarjous
Trump olisi valmis harkitsemaan Venäjään kohdistuvien pakotteiden poistamista Venäjän osallistuessa yhteistyössä terrorismin vastaiseen taisteluun tai jonkin muun Yhdysvalloille tärkeän tavoitteen saavuttamiseen.
Mitä Putin mahtaa arvella? Voi hyvinkin olla, että tarjous houkuttaa, sillä terrorismin uhka on todellisempi Venäjälle kuin Yhdysvalloille. Kotimaisten vähemmistöjen lisäksi Venäjällä on jihadismille alttiita naapureita eteläisellä rajallaan enemmänkin. Ongelma on siinä, minkä roolin Trump tarjoaa Venäjälle palkinnon saavan avustajan vai tasaveroisen kumppanin, jolla on omaa liikkumatilaa rajojensa ulkopuolella? Tämä jälkimmäinen malli sopisi Venäjälle varmasti.
Ongelmaksi lähentymiselle voi muodostua Iran. Yhdysvalloille Iran on, terrorismin suurin rahoittaja. Venäjälle Iran on Syyriassa käytännössä liittolainen.
Molemmille osapuolille ongelmaksi voi muodostua myös Turkki, joka on Iranin luokkaa oleva alueellinen vaikuttaja, sillä on omat terroristeiksi luokitellut kohteensa.
Mitä ovat ne muut kohteet, jossa Venäjä voisi avustaa Yhdysvaltoja sen tavoitteiden saavuttamisessa. Kiina näyttää olevan Trumpin huolen kohteena. Sen suhteen tuskin mitään tapahtuu. Ukrainassa Venäjä tuskin perääntyy pelkästään pakotteiden poiston hinnalla. Pohjois-Korea voisi olla sellainen kohde jossa Venäjä ja Yhdysvallat saattaisivat löytää yhteistä. mutta eipä niillä ole tämän Kiinan suojatin suhteen ratkaisevaa vaikutusvaltaa ja nyt Trumpin aikana vielä vähemmän.
x – sorry.
Ilmoita asiaton viesti
Putinin kohdalla on jo tullut selväksi, ettei pidä kuunnella mitä hän sanoo vaan katsoa mitä hän tekee.
Trumpin kanssa sama ohje lienee pätevä.
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuudessa Venäjä ja USA tekevät jo yhteistyötä Syyriassa taistelussa ISIS:tä vastaan. Jenkit eivät vaan ole tosissaan koskaan käyneet taistelua ISIS:tä vastaan. Ja miksi kävisivät? Se on heidän luomuksensa. USA:n omat kenut ovat todenneet julkisesti näin. Lisäksi Irakin edustajat ovat raportoineet jo kauan aikaa sitten, miten terroristit saavat mystisesti ennakkovaroituksia hyökkäyksistä ja siten ovat selvinneet vuosia ilman pahempia takaiskuja. Näistä jutuista on turha etsiä otsikoita meidän ”maailman vapaimman median” julkaisuista.
Suurin ongelma tällä hetkellä vaan on se, että jenkkien hallinnon sisällä käydään sisällissotaa, missä Obama ja Hillary etunenässä ovat rakentaneet (uudelleenbrändänneet Al Qaedan), varustaneet ja tukeneet ISIS:tä koko ajan, mutta meidän kaikkien onneksi hallinnossa ja varsinkin sotavoimissa on vielä paljon hyvää tarkoittavia tahoja, jotka eivät ole antaneet Obaman sabotoida ihan kaikkea. Infosota ja etenkin hyökkäykset Venäjää vastaan käyvät ylikierroksilla. Onneksemme pääsemme eroon tästä rikollisporukasta hyvin pian ja tuleekin olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, miten tämä kaikki vaikuttaa myös meillä Suomessa. Veikkaan, että ”rakkailla johtajillamme” jo puntti tutisee, kun pomo USA:ssa vaihtuu ja suon puhdistus alkaa 😉
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvaltain toimet ISIS:tä vastaan ovat tunnettuja. Samoin Venäjän käsitykset. Onneksi tässä vapaassa mediassa molemmat saavat tilaa. Lukija päättää mihin uskoo.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. USAn johtama liittouma on eri lähteiden mukaan saanut karmeaa tuhoa aikaan Isisin keskuudessa. Venäjälläkin lienee tässä roolinsa vaikka ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Venäjä on enemmänkin keskittynyt siviilikohteisiin kuten sairaaloiden tuhomiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Viikon päästä D Trump on USA:n presidentti ja ydinaseen koodit hallussaan.
Kiinan kanssa sanailu voi tuoda vielä suuria yllätyksiä maailmantalouteen ja pankkijärjestelmään , jos ”kiivas” sanailu jatuu.
Ilmoita asiaton viesti
”Annetaan Venäjälle mitä Venäjä haluaa”
Trump toimii kuten businessmies ja tarjoaa Venäjälle sopimusta josta ei voi kieltäytyä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä Venäjä kiristää Trumpia jo nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Luuletko että Putinilla olisi mitään millä se voisi kiristää maapallon johtavan ydinasevaltion presidenttiä ?
Ilmoita asiaton viesti
Olli-Pekka Wallin
Yhdysvaltain presidenttiä ei voi lähtökohtaisesti erottaa. Yhdysvaltain perustuslain mukaan kansalla on oikeus esittää presidentin erottamista, jos voidaan todistaa presidentin tehneen vakavan virkavirheen.
Istuvaa presidenttiä ei ole koskaan Yhdysvalloissa erotettu virkavirheen johdosta. Bill Clinton ja Richard Nixon ovat olleet senaatin kuultavana, mutta ovat saaneet pitää virkansa.
Se mitä presidenttiehdokas Trump on tehnyt ennen virkaan astumistaan ei voi käytännössä johtaa hänen erottamiseensa virkaan astumisen jälkeen. Ehkä murha voisi olla pätevä syy. En tiedä.
Kuitenkin presidentin viran hoitamiselle ja Trumpin uskottavuudelle toimia Yhdysvaltain presidenttinä olisi hirvittävä isku, jos esim. Venäjä esittää näyttöä Trumpin tehneen esim. sanktioiden alaista liiketoimintaa, ottaneen vastaan lahjuksia, edesauttaneen vaalikampanjan aikana hakkerointia, olemalla mukana videossa tai kuvamateriaalissa epäsiveellisissä tilaisuuksissa etc. Jos edes jotakin näyttöä on, se riittää kiristykseksi..
Kaikki on mahdollista ja tämä on pelkkää spekulaatiota samoin kuin sinunkin kommenttisi on.
Ilmoita asiaton viesti
Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto
12.1.2017 22:57
Kyllä kongressi voi erottaa istuvan presidentin. Itse asiassa vain kongressi voi sen tehdä. Presidentti voidaan poistaa virastaan joko rikoksen perusteella tai sen perusteella, että hän on tullut kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa. Presidentin tehtävät siirretään tällöin varapresidentille, joka nimitetään perustuslain 25 lisäyksen mukaisessa järjestyksessä presidentiksi. Varapresidentti voi yhdessä hallituksen enemmistön kanssa päättää presidentin tulleen kyvyttömäksi hoitamaan virkaansa. Tällöin hänestä tulee virkaatekevä presidentti välittömästi, kun päätös on esitetty kongressin molempien kamarien puhemiehille. Lopullisen päätöksen tekee aikanaan kongressi.
Yllä Jaakko Aallon kommentti. En ole USA:n perustuslain asiantuntija, mutta luotan Aallon kommentin oikeellisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Nixon erosi erottamisprosessin ollessa käynnissä ja Clinton selvisi erottamisprosessista kun kongressin senaatista ei löytynyt tarpeeksi edustajia erottamisen taakse. Erottaminen olisi vaatinut sitä että vähintään 67 senaattoria olisi äänestänyt Clintonia vastaan.
Mielestäni ja muistaakseni Clintonia vastaan tehtiin myös kannatusäänestys joka olisi tarjonnut Clintonille mahdollisuuden erota virastaan ennen varsinaista äänestystä.
Samalla voitaisiin kysyä myös mikä olisi Putinin motiivi haitata Trumpin viran hoitamista ja aiheuttaa siten Trumpin erottaminen virastaan. Käsittääkseni sitä ei ole enkä minä näe sitä.
Kuten kerroit tämä on pelkkää spekulaatiota mutta jopa spekulaation tulee pohjautua edes jollakin tavalla järkevään skenaarioon.
Ilmoita asiaton viesti
”Mielestäni voitaisiin kysyä myös mikä olisi Putinin motiivi haitata Trumpin viran hoitamista ja aiheuttaa siten Trumpin erottaminen virastaan. Käsittääkseni sitä ei ole enkä minä näe sitä”
Jospa vaikka hra. Putin kuitenkin kantaa jonkunmoista huolta Venäjänmaan tulevaisuudesta. Rähjätä voi puolin ja toisin, mutta nyt hänellä on vastassa aivan arvaamaton, ydinsalkkua kantava, henkisesti keskenkasvuinen, ylimielinen henkilö.
Tämmöinen vastustaja voi arveluttaa ketä vaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kuule. Jonkinlaisia demkaattisia prosesseja toisin kuin naapurimaan nykymeiningissä. Mutta kukin ihanteensa valitsee. Vaan luottamusta ei saa yksipuoliset pretrumpusan kriitikot.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt jos koskaan pakotteiden pitämiseen pitäisi panostaa. Venäjän toinen vararahasto alkaa olla käytetty ja toista aletaan tyhjennellä. Putinilla alkaa tulla pää vetävän käteen ja tukalat olot. Lännen olisi idioottimaista lähteä purkamaan pakotteita juuri nyt, jolloin ne alkavat todella toimia tehokkaasti.
Kun edellä mainittuun yhdistetään kohta alkava globaali taantuma tai jopa lama, Venäjän nykymuotoiselle valtiolle voidaan laittaa kaunis adressi. Kun talous romahtaa, Putinilla on muuta tekemistä kuin yrittää köyhän miehen maailmanvalloitusta. Nyt kannattaisi varautua siihen että Venäjän valtio ajaa seinään ja hallinto vaihtuu. Suuret rysäykset tulevat joskus nopeasti kuten historiassa on monta kertaa nähty. Laineet sen sijaan voivat lyödä kauas, jopa tänne Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Luulenpa, että Venäjän talousahdinko ja siitä seuraava sisäinen kaaos eivät ole eduksi lähinaapureille, esim. Suomelle.
Ilmoita asiaton viesti
Siksi siihen tulee varautua. Toinen vaihtoehto on tukea nykyhallinnon toimia ja antaa heidän tehdä mitä haluavat.
Kastematokin kuulemma oppii kulkemaan tiettyyn suuntaan y-putkessa kun sille annetaan sähköiskuja, miksei siis Venäjä?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea kuvitella Suomen lisäksi toista maata joka hyötyisi enemmän siitä, että länsi ei hyväksy Venäjän hyökkäystä ja miehitystä liittoutumattoman rajanaapurinsa kustannuksella.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikea kuvitella Suomen lisäksi toista maata joka hyötyisi enemmän siitä, että länsi ei hyväksy Venäjän hyökkäystä ja miehitystä liittoutumattoman rajanaapurinsa kustannuksella.”
Niin on. Mutta jos Venäjän talous romahtaa ja sekasorto uhkaa, on vaarana, että Putin yrittää luoda ulkoisen uhan, pitääkseen vallan käsissään. Ja se ei olisi meille eduksi. En silti tarkoita, että meidän pitäisi tukea Venäjää esimerkiksi pakotteiden poistamisella – totesin vain tämän vaaran.
Ilmoita asiaton viesti
Muutoin Venäjän taloudessa ei liene kehumista. Ehkä velkaelvytys olisi paikallaan – jos saavat esim. ulkomaista lainaa.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä kuin Pasi Majuri. Tyhmää lähteä purkamaan pakotteita nyt, kun ne alkaisivat toden teolla vaikuttaa Venäjän syötyä vararahastonsa. Pakotteita pitäisi päinvastoin koko ajan kiristää. Kun Venäjän taloudella menee heikosti, siitä on kahdenlaista hyötyä: Putinilla on vähemmän taloudellisia resursseja sotaseikkailuihin ja kun kansa on tyytymätön oloihinsa tiukkoina aikoina, Putin joutuu keskittymään sen kurissa pitämiseen ja jättämään naapureidensa häirinnän vähemmälle.
Jos Venäjän annetaan taas vaurastua, se käyttää varansa lisääntyvään asevarusteluun ja erilaisiin sotilaallisiin manöövereihin, kuten olemme nähneet. Aggressiivisuus on sisäänrakennettu Venäjän nykyiseen totalitaariseen ja kansalliskiihkoiseen hallintoon, köyhänä ja aggressiivisena siitä on vain vähemmän harmia naapureilleen ja maailmalle kuin vauraana ja aggressiivisena.
Mutta näinhän tässä tulee käymään, että Trump luopuu pakotteista ja EU seuraa perässä. Vastineeksi hän saa Putinilta tyhjiä lupauksia avusta terrorismin torjunnassa. Krim ja Ukrainan itäosa jää pysyvästi Venäjän haltuun, Assad saa pitää valtansa ja Venäjä laivastotukikohtansa Syyrian rannikolla. Venäjä ei tule auttamaan Yhdysvaltojen etua muuta kuin puheen tasolla, mutta kun vääjäämättä USA:n ja Venäjän edut aikanaan taas (jo Trumpin presidenttikaudella) jossain joutuvat vastakkain, Putin lyö puukon Trumpin selkään. Trump voi olla ovela liikemies ja diilintekijä, mutta länsimaisen liike-elämän pelisäännöt eivät ole samasta maailmasta kuin äärimmäisen häikäilemättömän, mafiamaisesti toimivan turvallisuuspalvelun kasvatin.
Ilmoita asiaton viesti
Taloudellisesti ja sotilaallisesti vahva Venäjä on Suomenkin etu. Olisi kauhuskenaario mikäli itänaapurimme ajautuisi sisällissodan partaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä ryhtyä mihinkään toimiin,jotka lisäävät Venäjän mahdollisuuksia lisätä asevarustelua.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen suhteen Venäjä on aina talouden ja asemahdin takia iso, mutta maailmalla asia ei ole näin. Venäjä on ydinasemahti ja siksi kuunneltu. Taloutena se ei ole muille kuin lähiympäristölleen merkittävä kumppani. Siksi sen on vaikea saavuttaa tasa-arvoista asemaa Yhdysvaltain kanssa tuskinpa Kiinankaan.
Ilmoita asiaton viesti
Lars-Erik Wilskman
Niin. Texsasin osavaltion talous on suurempi kuin Venäjän.
Yhdysvaltain kansantalouden ylivoimaisen suuri koko ja se, että maan talous edustaa maapallon kaikille muillekin kansantalouksille ylivoimaisesti suurinta kysynnän lähdettä tekee Venäjästä pikku pelurin.
Ilmoita asiaton viesti
Trumpin esitys on toislaitainen. Se osoittaa vain sen, ettei Trup ole perillä asioista. Ei Venäjäpakotteita otettu käyttöön sen vuoksi, ettei venäjä osallistunut Isisin vastaiseen taisteluun vaan siksi, että se valloitti Krimin ja osan Itä-Ukrainaa. Sotiminen siellä jatkuu yhä.
Ilmoita asiaton viesti
Kas, tässäpä dilemma.
Länsivallat eivät ole saaneet tynkä-Ukrainaa hallintaansa, vaikka sinne on syydetty suorana tukena miljardeja (EU:n 11,5 mrd EUR rahasto siirtymäajalle on tupakoitu, muista välittömistä tukirahoista puhumattakaan), ja vaikka sen lainoja on uudelleenjärjestelty tai annettu anteeksi viime näkemältä yli 27 miljardia (lainaa maalla kuului loppuvuonna 2013 olleen 160 miljardia), luultavammin nykyhetkellä jo enemmänkin. Tuoreena tapauksena maan suurin yksityispankki, Ihor Kolomoiskyin ”PrivatBank” joutui valtion haltuun Joulun alla, ja sen kattamattomat vastuut ovat 5,65 miljardia USD (97% sen antolainauksesta kuuluu menneen Kolomoiskyi-ryhmän lainoittamiseen, mistä tuskin saadaan mitään takaisin). Presidentiksi nostettu Poroshenko ja hänen taustaryhmänsä taas kieltäytyy toteuttamasta Minsk 2-sopimuksessa määriteltyjä ja aikataulutettuja, Itä-Ukrainan autonomiaa lisääviä ja sen asemaa vahvistavia toimenpiteitä, minkä vuoksi myös Minsk2:n muut prosessit ovat jäissä. Tällä välin maa on kokenut hirvittävän talousromahduksen, eli sen kansantuote on enemmän kuin puolittunut vuoden 2013 tilanteesta: merkittävä osa kansalaisista elää toimeentulominimin alapuolella, säästöjensä varassa jos sellaisia nyttemmin enää onkaan. Kiovan hallinnon vastaisia protesteja on ollut jo vuodesta 2015 lähtien, vaikka maata johdetaan diktatorisesti: on vain ajan kysymys koska imploosio lähtee käyntiin. Samaan aikaan Euroopassa useat valtionpäämiehet puhuvat jo avoimesti EU:n akuutista hajoamisvaarasta – itse itseään toteuttava tragedia.
Tämä vain taustoituksena: konfliktin ”jäädyttäminen” ei palvele Länsivaltojen etua, vaan päinvastoin kello käy niiden tavoitteita vastaan.
Venäjä voi siten istua rauhassa kättensä päällä, ja odottaa koska Kiovan konkurssipesä kaatuu Lännen syliin (epäilemättä kauhulla, sillä Ukraina – ilman Krimiäkin pinta-alaltaan Ranskaa suurempi maa – on niin Länsivalloille kuin Venäjällekin aivan liian raskas ja vaikea pala purtavaksi), kun taas Länsivaltojen olisi ehdottomasti saatava ”diili” aikaiseksi ennen kuin tynkä-Ukrainan kiviriippa käy niille liian raskaaksi, tai ennen kuin ongelmat ratkeavat kaoottisesti. Tilanne on sikälikin tukala, että Ukrainan kaatuminen eli toteutuva maksimaalinen tappio voi olla jo nyt epävakaalle EU:lle se viimeinen, fataali isku: ”hävitty sota” on tunnetusti eräs vallankumouksen seitsemästä edellytyksestä (Wikipedia) – ja viimeinen, mikä ei EU:ssa vielä ole täyttynyt. Jo pelkästään mahdollinen ”liian huono diili” (eli vaivoin meikattu tappio) voi riittää nostamaan EU-kriittiset voimat valtaan. Erityisesti yhteiskunnallisessa kriisitilassa oleva Ranska (viitaten pelottavan suureen yhteiskunnalliseen epäluottamukseen, esimerkiksi ”Sciences Po”-yliopiston tutkimus tammikuulta 2016, mikä vahvisti toukokuun 2015 vastaavan tutkimuksen tulokset – esimerkiksi epäluottamuksen poliittiseen johtoon käytännössä sama 90/91% luvuilla) on keskeisessä asemassa: mikäli Marine Le Pen voittaisi presidentinvaalit ja toteuttaisi julkilausutut aikomuksensa, ne johtaisivat väistämättä EU:n aseman murenemiseen.
En politisoi näillä asioilla (politiikka ei suoranaisesti kiinnosta minua, vaan enemmänkin sen taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraamukset mitkä toki vaikuttavat kaikkiin meihin suomalaisiin), vaan tilanteessa on suurten poliittisten mullistusten ja niistä väistämättä seuraavan talouskriisin ainekset. Tilanne on oikeasti ja objektiivisesti paha. Jonkinlainen ratkaisu, ”diili”, olisi siis pakko saada aikaiseksi, ja kiirekin sellaiselle olisi: tuo diili, diplomaattinen ratkaisu, olisi pitänyt yrittää löytää jo keväällä 2014, kun Krimin itsenäistyminen ja liittyminen Venäjään oli tapahtunut – se näet yksistään teki jo lähes mahdottomaksi Länsivaltojen onnistua Ukrainassa.
Entäpä, vihdoin, Donald Trump?
Hänen neuvotteluasemansa on kamala. Krim on mennyt, eivätkä Länsivallat saa sitä millään konstilla enää takaisin – ei maanittelemalla, ei sopimalla, ei oikeusteitse eikä väkisinkään. Ukraina ei voi olla ensisijainen neuvottelujen kohde, koska siellä ei ole neuvotteluvaraa ollenkaan, ja koska Länsivallat eivät poliittisen tilanteensa vuoksi voi ottaa sieltä tappiota – ainakaan selkeästi tappioksi tulkittavaa ratkaisua. Vaikuttaisi mielestäni selvältä, että se rauhoitetaan ensi vaiheessa – esimerkiksi hivutetaan sitä pakotteet purkamalla ja presidentti ”Poropeukalo” vaihtamalla tilanteeseen, missä neuvotteluratkaisu tulee lähemmäs – kun taas yhteisymmärrys haetaan nyt eri kysymyksestä: näin ymmärtäisin Trumpin avauksen ”terrorismin vastaisen sodan” yhteistyön suuntaan. Tässä mielessä oli todella lyhytnäköistä (kenties harhaista) Yhdysvaltain ajaa Obama-hallinnon aikana konfliktikurssia Putinia ja Venäjää kohtaan, eli vaikeuttaa neuvottelutilannetta entisestään. Voisin kuvitella, että perussyy on Washingtonin härkäpäisessä ”Putinin kanssa ei neuvotella”-linjauksessa – mieshän on aiheuttanut Yhdysvalloille kirveleviä vastoinkäymisiä viime vuosien aikana – eli kävisi kunnian päälle (poliitikot eivät ole pragmaattisia) tunnustaa tilanteen muuttuneen merkitävästi. Muutos pakottaisi istumaan nyt neuvottelupöytään hänen kanssaan, jos järki voittaisi, sopimaan asioista aiemman sanelulinjan sijaan. Ymmärrän toki, että äkillisiin, omakuvaa mullistaviin muutoksiin sopeutuminen vie aikansa, ja että poliitikon selkäranka taipuu hitaasti – hänkin on vain ihminen.
Pelkään vaan pahoin, että tämä sovitteleva avaus Länsivaltojen suunnalta tulee kovin myöhään – ehkä EU:n kannalta liian myöhään – ja että Trump-vastaiset voimat jatkavat yhä edelleen yrityksiään sabotoida ongelmien rauhanomaista ratkaisemista. Tapaus Turkki – viime kesän epäonnistunut yritys kaataa tottelemattoman ja hankalan Erdoganin hallinto väkivalloin, ja sen päälle vieläpä venäläisen diplomaatin murha – osoittaa miten harkitsemattomasti (ellei avoimen rikollisesti) Washington on viime aikoina alentunut toimimaan. On kuin eräät piirit Lännessä todella haluaisivat kiehauttaa tilanteen yhteenotoksi asti – pelata Yhdysvaltain viimeisen valttikortin, eli suuren asevoiman? Mutta tuohan – siis tulitikkuleikki ydinsodan uhalla, mikä tietäisi maailmanlaajuista perikatoa – on mielenvikaista ”me häviämme, mutta kukaan muukaan ei voita”-politiikkaa, Rooman polttamista?!
Täysi tuki siis Trumpin yrityksille avata neuvotteluratkaisuja.
Ilmoita asiaton viesti