Ihan oikeesti Mielipiteitä politiikan katsomosta käsin.

Gdanskin tapaaminen

Pääministeri Vanhanen tapaa tänään Gdanskissa pidettävässä toisen maailmasodan syttymisen vuosijuhlassa pääministeri Putinin. Putinilla on tuskin paljon aikaa Vanhasen kanssa jutustella, paikalla kun on painavampienkin maiden politiikkoja Merkelistä alkaen.  Mutta yksi kysymys Putinilla Vanhaselle varmaan on. Koska, putkea päästään laskemaan?

Vanhasen ongelmana on saada Putin ymmärtämään, että suomalainen lupaprosessi kestää. Lupaprosessin sivuuttaminen merkitsisi oikeusjärjestelmämme rikkomista. Kova kiirehtiminenkin tulkittaisiin tällaiseksi, puhumattakaan jos ilmenisi asianomaisia viranomaisia painostetun. Jo nyt on esiintynyt arvostelua, että linjausvaihtoehtoja ei ole riittävästi tutkittu. Ennakkotapaus oikeusjärjestelmämme rikkomisesta ulkoisen paineen takia on olemassa ja tuskin Vanhanen tai kukaan muukaan hallituksessa haluaa sitä toistaa.

Nord Streamin putki on todettu Suomessa hallituksen taholta ympäristökysymykseksi. Julkisessa keskustelussa putkella on nähty myös muita vaikutuksia, myös strategisia. Putki sinänsä tuskin uhkaa ketään, mutta jos sen varjolla ryhdytään lisäämään sotilaallista toimintaa Itämeren alueella, niin kehitys on kaikkea muuta kuin myönteistä.

Venäjän halu myydä kaasua Keski-Eurooppaan on varsin ymmärrettävää, siellä on markkinoita vielä pitkään. Putkea pitkin arvioidaan tuotavan noin neljäsosan alueen tarvitsemasta kaasusta. Keski-Euroopalle energian kitkaton saanti on tärkeää, Venäjälle taas kaasu on keskeinen kauppatavara.

Päätös vetää putki Itämeren alta sen sijaan on poliittinen, mutta sen maavaihtoehtoon verrattuna kalliimmat kustannukset koituvat loppukäyttäjälle. Itämeren rantavaltioiden taloudellinen etu tietenkin olisi, että putki vedettäisiin maitse ja valtiot voisivat periä siirtomaksuja ja mahdollisesti myös hyödyntää siitä saatavaa energiaa. Tämä vaihtoehto näyttää kuitenkin poissuljetulta.

Putinin osallistuminen Gdanskin muistojuhlaan ja hänen lausuntonsa Molotov-Ribbentrop sopimuksen moraalisesta paheksuttavuudesta osoittaa halua lämmittää suhteita Puolan kanssa. Puola on maa, jossa putkeen on suhtauduttu kriittisesti ja jolla on katkeria muistoja, sekä Venäjästä että Saksasta. Toivottavasti tämä ”päivänpaistepolitiikka” ulottuu myös Balttiaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

eaglesflysingly (nimimerkki)

Ovathan Vladimirin painotukset muuttuneet. Aina suhdanteitten muuttuessa. Mutta toivotaan, että Molotov-Ribbentropp sopimuksen merkityksen arvioinnin pohjalta on rakennettavissa vastaava historiankirjoitus myös Venäjällä.

Silloin sanomisella saattaisi olla pysyvää vaikutusta.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2007/02/01/pu...

Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV (nimimerkki)

Jottei kaasuputkesta tulisi Molo-Ribbe 2, on varmistettava, että venäjä tunnustaa historian oikein ja tekee oikeat johtopätökset.

Neuvostoliitto oli natsi-Saksan liittolainen toisen maailmansodan ratkaisevimmassa vaiheessa eli silloin, kun Molotov–Ribbentrop-liittolaiset yhdessä ja yksissätuumin tuon maailmanpalon aloittivat, rinta rinnan samalla puolella Hitlerin ja Stalinin panfasistit ihmiskuntaa vastaan hyökäten. Panfasistivallat olivat liitossa elokuusta 1939 kesäkuuhun 1941. Slaaviveljesmaansa Puolan selkäänpuukotuksen jälkeen Neuvostoliitto kunnostautui myös jopa edelläkäyvästi liittolaiseensa nähden suorittamalla kuin esimerkkinä maailmansodan ensimmäisen kaksikymmentuhantisen aseettomien puolalaisten vankien ja siviilien joukkomurhan Katynin metsissä keväällä ja kesällä 1940.

Siitä russofasistit syyttelivät sotien jälkeen tuon ajan liittolaisiaan Saksan natseja. Sitä valhetta olisi ehkä ollut vaikeampi levittää maailmalle, jos Katynin uhrien joukkoon olisi saatu Stalinin alkuperäissuunnitelmien mukaan myös talvisodassa valloitetun Suomen siviilejä. Suomalaiset eivät kuitenkaan halunneet ulkomaista quislingiä johtamaan ”ainoaa laillista Suomen kansanhallitusta”. Suomessa ei vietettykään pahan kaksikon yhteistä Voiton paraatia. Euroopasta oli löytynyt kansa, joka oli päättänyt taistella päällekäyvää imperialistista fasismia vastaan. Merkittävä käänne siis. Muuten ehkä koko Eurooppa olisi joutunut fasismin ikeeseen. Ketä eurooppalaiset oikeastaan saavat kiittää panfasismin vastaisen taistelun voitosta? Mikä pohjoinen kansakunta pelasti Euroopan panfasismilta 1939-1944? Lue vastaus pääkirjoituksesta:
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#posters

Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV

Sakari Soisalo (nimimerkki)

Kaasuputki on jo Molo-Ribbe kakkonen. Sillä erotuksella, että salaista lisäpöytäkirjaa ei ole tiettävästi vielä laadittu, koska Saksa ei vielä ole siihen valmis. Saksakin siihen kyllä kypsyy, kun maakaasuriippuvuus Venäjästä vähitellen kasvaa.

Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)

#3: Mie arvelen, että "salaisen pöytäkirjan" olemassa olo on todennäköisempi kuin sotilaallinen jako, kuten oli M-R-sopimuksessa. - Taloudellista valtaa jaetaan nyt oikein urakalla.

Saksan on hyvä kuitenkin muistaa, että ollakseen EU:n johtovaltio, pitää EU:n olla olemassa. Nyt se pelaa Venäjä-sopimuksellaan EU:n olemassa olon kannalta vaarallista peliä.
Puolassa ja Baltian maissa voidaan ajatella elämää ilman EU:ta, muttei oikein ilman NATO:a. Elämää ei siellä olisi ilman USA:n tukea.

Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)

"Ennakkotapaus oikeusjärjestelmämme rikkomisesta ulkoisen paineen takia on olemassa ja tuskin Vanhanen tai kukaan muukaan hallituksessa haluaa sitä toistaa."

Totta. Tämän prosessin / näytelmän seuraaminen on mielenkiintoista. Jo nyt ollaan viranomaispainostuksessa niillä rajoilla.

Kyösti (nimimerkki)

Väärä logiikka - Putinilla on paljon aikaa Vanhaselle, koska Suomi on ensimmäinen kaasuputken ratkaisija ja tekee myönteisen päätöksen ja järkevästi Venäjä-Saksalle, näin Suomi saa mukavasti osaurakoita Barentsin meren kaasukentille. Suomi elää viennistä ja ulkomaantoimista, nyt ei kannata söhlätä asioita.

luuserius (nimimerkki)

Mitä me hyödymme jos putkea EI saa rakentaa Itämereen?
Tälläinen ajattelu on vierasta.
Sen sijaan kiusa se on pienikin kiusa.
Tosiasiallisesti hallituksen oli pakko ottaa jämäkkä linja putkiasiassa, kun maailmalle levisi muutaman ''liikemiehen'' kiristyshanke.

Olisihan se noloa, jos esim. muutama venäläisliikemies vaatisi alueneuvotteluita vanhasta venäläisestä kaupungisa, Lappeenrannasta, vastineena puutulleista tai kaasun toimituksista Suomeen. Yksittäinen kansalainen ei vastaa maamme kansainvälisestä julkikuvasta, sen sijaan hallitus vastaa. Vääräleuka on vääräleuka, vaikka sen voissa paistaisi.
On kai selvää, ettemme halua vuorovaikutusta kiristyksessä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset