Kallis virhe ay-demareilta?
Pian nähdään tekivätkö ay-demarit, jota usein virheellisesti ay-liikkeeksi tulkitaan, pahan virheen tukiessaan joukolla Antti Rinnettä Sdp:n puheenjohtajaksi. Voi olla, että Jutta Urpilaisen kanssa mahdollisuus sisältäpäin päästä vaikuttamaan hallituksessa nykyisen korporatiivisen Suomen puolesta ja sen säilyttämiseksi olisi ollut siloisempaa. Nyt se korporaatio Suomi on vakavasti uhattuna.
Tähän mennessä Rinne on profiloitunut avaamalla edellisessä hallituksessa jo sovitut asiat, rajaamalla puolueensa ulos neljän ison puolueen yhteistyöstä, ilmoittamalla poliittisista linjariidoista Sdp:n sisällä ja nyt viimeksi mikrofonimokailulla. Se, että Rinne pyrkii noudattamaan sellaista sosialidemokraatista politiikkaa, jota voi kutsua perinteiseksi, ei yllätä. Se politiikka voi kuitenkin olla Sdp:n ja sen ay-siiven kannalta se pahin mahdollinen virhe. Liioitellen voisi sanoa, että kenttä meni ja jäljellä on vain ”työläisaateli” ja vanhat toverit.
Sdp on siis kovan paikan edessä, joutuessaan vastaamaan Sipilän kysymyksiin, nyt sen on pikku pakko madella Kepun edessä. Jonkunmoista Yhteiskuntasopimustakaan edes julistuksen muodossa tuskin syntyy ilman, että työelämän uudistaminen on siinä mukana.
Seuraavat mahdolliset tulosopimukset tehdään suuremmalta hallituksen ehdoin, jos niitä lainkaan tehdään. Se, että työmarkkinat uudistuvat, on globaalikehityksen takia varmaa. Olennaista on sopeudutaanko muutokseen sopien vai sotien. Suomalainen yhteiskunta ei ole enää samanlainen kuin Esko Ahon hallituksen aikana. Evasta käsin on haikailtu jo ”tatcherien” perään, pikkuisia sellaisia istuu jo eduskunnassamme, joten näyttäisi siltä, että ay-demareiden painajaisuni on mahdollinen ja ihan itse aiheutettuna.
Voi olla, että tulosopimusten aika on jo ohi ja Yhteiskuntasopimuksen yrittäminen jää viimeiseksi mahdollisuudeksi tekohengittää sellaisia. Tulosopimusten pois jäänti kiskoo Sdp:n ay-hampaat hallituspolitiikkaan vaikuttamisessa. Se voi tuntua raskaalta sekä osasta ay-liikettä, että demaripuoluetta, mutta vierottaminen on molemmille tarpaan vaikka se tuskallisellta tuntuisi.
Raimo Sailas kirjoitaa tänään HS:ssä korporatiivien vallan kasvusta (kuten minä monissa blogeissa aiemmin).
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1430104516983
Ilmoita asiaton viesti
Jep, Sailaksen kirjoitus oli mielenkiintoinen, myös hän näyttää pitävän korporaatioiden valtaa yhteiskuntaa jäykistävänä. Tällaisia demareita on mutakin ja se luo jännitettä kyseisen puolueen sisään. Vallasta on kovin vaikeaa luopua varsinkin, jos sitä on pitänyt ikuisena.
Ilmoita asiaton viesti
”Väärinymmärretty” poliittinen linjariita ja luottamus
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/rinne-…
SDP:ssä on aina ollut oikeistodemareita ja vasemmistodemareita.
Uusi ryhmyri (Antti Lindtman, 32 v)) voinee tulevaisuuden puheenjohtajana ”yhdistää” erilaiset poliittiset linjat. Tai sitten ei.
http://www.tapionajatukset.com/125
Ilmoita asiaton viesti
Yllättyisin, jos Lindtman yhdistäisi demarit. Hän on entinen SAK:n nuorisosihteeri ryhmätoverinsa Eero Heinäluoman tapaan, joten ”vanhan liiton” miehiä lienee.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikeaa ymmärtää mihin perustuu näkemys, että toiminta ay-liikkeessä rajoittaisi henkilön näkemystä yhteiskunnan kokonaiskuvasta. Kun puhutaan työelämän uudistamisesta, silloin pitisi keskustelun keskiöön nostaa myös suomalaisten yritysjohtajien tapa johtaa yritystä työntekijöitä käskyttämällä ja se on eräs selitys siihen miksi Suomessa esim. Ruotsista poiketen on paljon työpaikoilta ulosmarsseja. Suomalainen johtamistapa, käskyttäminen on perua soda jälkeiseltä ajalta ja mm. ”Nalle” Walhroos on julkisuudessa todennut hyvän johtajuuden eväät saatavan RUK:n kursseilta. Ruotsissa menetellään toisin, siellä neuvotellaan ja neuvotellaan kunnes yhteinen näkemys syntyy ja sovitusta pidetään kiinni eikä tarvetta ulosmarsseihin ole. Olisiko suomalaisten yritysjohtajien aika nousta sodanaikaisista johamistavan poteroista ja ottaa maillia muista sivistysvaltioista miten työntekijöihin pitisi suhtauta ja mikäli näin tehdään uskon ay-liikkeen olevan valmis suuriinkin uudistuksiin, pallo on työnantajilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoija on aivan oikeassa siinä, että poteroista pitäisi nousta myös työnantajapuolella myös yrityksissä, jos esim. paikallista sopimista nykyisestään halutaan sopimusteitse lisätä. Nyt tällainen sopiminen tapahtuu useimmiten ilman korporaatioiden myötä vaikutusta, kun työpaikoilla ei ole luottamusmiehiä ja yrittäjät eivät kuulu sopimuksia tekeviin työnantajaliittoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskuntasopimus tai ei niin työnantajat saneeraa kovalla kädellä silti ja se vaihe on ollut menossa koko ajan.Uusi työvoima sisään niin halvalla kuin mahdollista massiiviset irtisanomiset ulkoistus työntekijä muuttuminen yrittäjäksi alihankinta konsultit tilalle ,keinoja on riittänyt niin yhteiskunta sopimuksella ei suuri vaikutus.
Ilmoita asiaton viesti