Parisuhdelaki?

Minusta keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on outo, mutta outoudessaan ymmärrettävä, jos avioliitto ja uskonnollinen sakramentti sotketaan toisiinsa. Evankelisluterilaisille miehen ja naisen avioliitto ei ole edes sakramentti, vaikka kirkkohäät yleisiä ovatkin, Jeesus kun ei ole avioliittoa asettanut. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on sakramentti.

Ihmettelen sitä, maassa, jossa kansalaiset ovat tasaveroisia lain edessä, saattaa syntyä ongelma kahden ihmisen välisestä taloudellisesta sopimuksesta, joka koskee  eri tai samaa sukupuolta olevien parisuhteesta. Vanha testamentti ei ole osa Suomen lainsäädäntöä. Sen ymmärrän, että ne jotka pitävät Raamattua kirjaimellisesti Jumalan Sanana eivätkä erota maallista ja hengellistä valtaa toisistaan eivät myös tasa-arvoista avioliittolakia hyväksy.

Ehkä olisi parempi luopua käyttämästä juridisesti sitovasta parisuhdesopimuksesta nimitystä avioliittolaki ja kutsua sitä parisuhdelaiksi. Sekä jättää uskontokunnille päätösvalta siitä millaisen suhteen ne suostuvat siunaamaan ja avioliitoksi kutsumaan.

Näin jo siksikin, että katolinen tai ortodoksinen kirkko tuskin taipuu vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon ja myös luterilaisen kirkon sisällä asiasta löytyy kahta kantaa. Tosin eduskunnan ei tarvitse kirkkojen näkemyksistä piitata, mutta piittaamatta jättäminen olisi varsinainen muutos suomalaisessa kulttuurissa. Olisiko se eliitiltä liian pitkä askel vapaamieliseen länteen? Uskalletaanko se ottaa? Millaiseksi kansakirkkojen, uskontokuntien ja edustuksellisen demokratian suhde muodostuisi, jos tämä napanuora niiden väliltä katkaistaisiin?

jaga
Kokoomus Järvenpää

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava, maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva, maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu